Palaveripilvessä

Usvassa ja heikossa hapessa kulkevia palaveriammattilaisia kohtaa liiankin usein. Pehmeillä pilvillä iloisesti ratsastavia, seikkailusta nauttivia tyyppejä tapaa aikuisten työmaailmassa huomattavasti harvemmin. Keskiviikkona sain olla palaveripilvessä peräti kolmen eri asian parissa aamuyhdeksästä iltaseitsemään. Hyvän olon tunne kantoi seuraavaan aamuun asti – työelämä voi olla parasta huumetta (silloin kun sitä saa elää tärkeiden asioiden parissa mahtavassa seurassa)!

No mitä näissä pilvipalavereissa sitten tehtiin? Sopivassa suhteessa haihattelua ja kovaa työtä. Pää pilvissä ja jalat tukevasti maassa kiinni.  Eikö aukene? Okei, kerron vähän tarkemmin:

Aamu alkoi Ikihyvän Kaveriryhmäohjelman suunnitteluryhmän kanssa. Porukkaan kuuluu viisi Lahden terkkareiden elintapamuutosryhmässä ollutta naista ja miestä (eli tulevaa Ikihyvä-kaveria), kaksi ennakkoluulotonta ryhmäohjaajaa sekä Päijät-Hämeen Hyve-yksiköstä ikihyvät yhteistyökaverini Hokkasen Sari ja Päätalon Anna.

Keväällä kaikki kaverit halusivat osallistua kehittämiseen, mutta kukaan ei nähnyt itseään ottamassa roolia Kaveriryhmissä. Se ei haitannut, sillä Sari, Anna ja minä uskoimme, että nälkä kasvaa syödessä ja into intoillessa! Niinpä läksimme suunnitteluryhmässä liikkeelle miettien, minkälaisessa ryhmässä itse kukin viihdymme ja miten sellainen ryhmä synnytetään. Sekä tietysti kuunnellen, mitä tarkoitusta varten kaverit kaipaavat ryhmää jatkoksi terkkojen vetämille elintaparyhmille: “Hyvien kokemusten jakamiseen, toisilta oppimiseen, tukemiseen, yhdessä tekemiseen ja kokemiseen.” Sitten kehiteltiin ja kokeiltiin erilaisia hauskoja harjoituksia ryhmiä varten. Niistä syntyi kokonainen Kaveriryhmän työkalupakki, keskustelujen sparrauskysymyksineen ja ohjaajan vinkkeineen. Oheen putkahti Ryhmänohjauspeli, matalan kynnyksen menetelmä kenen tahansa oppia ryhmänohjaustaitoja. Sitä pelatessa kaikki suunnitteluryhmässämme ovat päässeet ohjaajiksi ja huomanneet osaavansa ja pärjäävänsä siinäkin roolissa.

Keskiviikon palaverissa kaverit ja ryhmänohjaajaterkat suunnittelivat yhdessä, miten kaverit otetaan mukaan elintaparyhmään niin, että matka terkan ohjauksesta kaveriryhmäksi tulisi sujumaan kaikkien kannalta mukavasti. Ohjaajat ja kaverit kävivät läpi esittelytapaamisen kulun, odotuksensa toisiaan kohtaan ja roolinsa eri harjoituksissa ja keskusteluissa. Myös mahdolliset kahnaukset (mm. “jos toinen ihastuu liikaa omaan ääneensä ja unohtaa ryhmän tarpeet”) ja niihin reagoiminen puolin ja toisin pohdittiin etukäteen, kaiken varalta! Palaveri päätettiin uteliaan odotuksen tunnelmissa – viikon päästä saadaan jakaa kokemuksia siitä, miten ensikosketus ryhmien kanssa on sujunut. Sarin ja Annan kanssa maltoimme fiilistellä hyvän prosessin tunnelmissa vielä lounaan ajan!

Iltapäivällä pilveilin Palmeniassa toimintakykyryhmäohjelman koordinaattorin Sirkku Kallion kanssa. Sirkku oli pari vuotta sitten viemässä motivoivaan voimaannuttavaan työtapaan perustuvaa Rytmi-ryhmäohjausta mm. työttömien työpajoihin ja silloin olemme viimeksi kouluttaneet yhdessä (Sipoossa Rytmistä innostuttiin niin, että Toimintakeskus Risteys pyörii nyt sen ideologian ympärillä!). Suunnittelimme ikääntyneiden toimintakyvyn edistämiseen tarkoitettujen toimintaryhmien kolmipäiväisen ohjaajakoulutuksen toteutuksen. Olimme molemmat kovasti innostuneita! Sirkku oli edellisessä koulutuksessa osanottajana, joten hänellä oli hyviä kehittämisideoita siitäkin näkökulmasta. Ryhmänohjauspeli pääsee ensimmäistä kertaa koulutukseen mukaan, helpottamaan siirtymistä “varsinaisiin” ryhmätehtäviin. Uusien tehtävien ja harjoitusten suunnittelu ja kokeilu on niin hauskaa, että joskus pitää vähän toppuutella itseään, jotta vanhat, hyväksi havaitutkin pysyisivät mukana!

Kolmas pilvi oli kultareunainen, eli tapaaminen vanhan työystävän Sirpa Laitinen-Väänäsen kanssa. Teimme vähän yhteistyötä kymmenen vuotta sitten, sen jälkeen vain satunnaisesti toisiamme kuulostellen. Nyt suunnittelemme ohjauskoulutusta Jyväskylään. Tästä tulee oikea de luxe –paketti, jossa Sirpa toteuttaa osan ja Routarinteen Simo (yhteistyökumppani ja ystävä ProImprosta) ja minä toteutamme osan. Osallistujat pääsevät pohtimaan ja havainnoimaan omaa työtapaansa sekä harjoittelemaan monipuolisesti vuorovaikutuksen ja ohjauksen työkalujen käyttöä. Työtilanteiden videointi ja vahvuuksien tunnistamisesta lähtevä, itsearviointiin tukeva työtapa kruunaavat kokonaisuuden. Melkein käy kateeksi osallistujia – onneksi pääsen mukaan kouluttajana!

Mikä tekee palaverista iloisen, innostuneen seikkailun? Ainakin se, että ollaan tärkeän asian äärellä, mutta ei liian vakavalla mielellä. Kuullaan toisiamme. Jaetaan vapaasti ajatuksiamme ja kokemuksiamme. Käytetään sitä, mitä osataan ja kurotetaan vielä siitä sopivasti yli. Rakennetaan yhdessä. Lopputuloksena on enemmän kuin kukaan olisi yksin saanut aikaan. Tässä pilvessä haluan herätä huomennakin!

Pilvikki